sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Sekalaisia tunteita

Oi keskiviikko, what a happy day <3 ! Iltapäivällä lähdettiin kohti el paraison tappotarhaa. Siellä oli iltapäivällä mahdollisuus mennä avoimelle puolelle katsomaan adoptiossa olevia koiria. Tarhan haju oli aika karu. Ulosteet haisi todella vahvasti ja koirat sekosivat kun sinne meni. Koirat haukkuivat ja hyppivät häkkiä vasten jotta rapsuttelisimme niitä. Kaikkien silmissä kiilsi toivo siitä, että he pääsivät tällä kertaa omaan loppuelämän kotiin.


Heti tarhalle saavuttuani tunsin sen piston sydämessäni, en voi pelastaa näitä kaikkia. Mitä kaikkea pahaa nämäkin koirat ovat joutuneet kokemaan. Miten julmasti ihmiset voivat koiriaan kohdella ja hylätä ne noin vain, kyllä olen nähnyt miten ihmiset jättävät koiransa tarhalle. Viimeksi kun käytiin tarhalla tekemässä jotain papereita niin metsästäjät odottivat kolmen koiran kanssa, että tarha aukeaisi. Kun tarha aukesi, metsästäjät ajoivat sisälle ja ojensivat koirat kylmästi tarhan työntekijälle ja täyttivät jotain luovutus papereita. Koirat jäivät tarhalle ja omistajat ajoivat tiehensä. Usein täällä metsästäjät hylkäävät podencoja ja galgoja koska niistä ei tullut hyviä metsästyskoiria tai niistä ei ole enään mitään hyötyä. Sanontahan menee niin, että galgo ei ole luodin arvoinen, tappo tapoja on niin monia ja niin julmia. Vanha taru menee niin, että mitä huonommin koira on metsästänyt sitä julmemmin ja hitaammin se tapetaan. Koiria myös hylätään koska ne on ostettu pentuna jostain eläinkaupan lasikopperosta tai pelastettu tarhalta ja kappas ne kasvoivatkin todella isoiksi, eivätkä jääneetkään pieniksi. Koiria myös hylätään muutaman vuoden iässä koska niihin kyllästyään ja halutaan uusi. Täällä kuka vain voi tuoda tarhalle koiran ilmaiseksi ja hakea uuden koiran pientä korvausta vastaan.

No mutta itse asiaan taas :) Keskiviikkona tarhan portit aukesivat myös minulle. Näky ei ollut mikään kaunis. Ensimmäisenä vastaan tuli pennut. Niiden häkit oli aivan järkyttävät. Pienet ja matalat, ei tilaa liikkua.

Juomapullo ? Miksi häkki ei ole kokonaan auki ? Miksi kaikki ovat samalla puolella ? Ei mitään suojaa ?
Toisilla pennuilla oli ihan ok kokoiset tilat, missä temmeltää ja mennä. Siellä oli juomakupit ja petejä, myös suojaa auringolta/tuulelta ja sateelta. Kysyin tuttavaltani ovatko noi häkkikoirat vasta tullut ja ovat väliaikaisesti tossa. Hän vastasi; Ne ovat aina olleet tossa. Voi olla, että tässä on aina eristyspennut, uudet pennut, nuoret pennut. Mutta ihan sama mikä tilanne noilla on, ei tuo ole hyväksyttävää.

Useimmat pennut sairastavat tarhalla parvoa ja menehtyvät siihen usein.  Myös penikkatauti on yleinen.
Siitä jatkettiin matkaa eteenpäin, alue missä koirat oli näytti kauniilta, oli palmuja ja istutuksia. Kaikki tämä saa ehkä kaiken kauheuden näyttämään vähän paremmalta. Koiria oli kahdella eri rivillä. Monia koiria oli samoissa häkeissä, useimmat haukkuivat. Jotkut vain makasivat maassa aivan masentuneina. Toiset olivat häkin perimmäisessä nurkassa, hyvä ettei alleen laskenut pelosta. Toiset tappelivat keskenään.


Olimme etsimässä tarhalta galgoja. Sukupuolella ei ollut väliä. Siellä oli karkeakarvainen galgo, todella epävarma galgo, vaalea galgo ja sitten lopuksi meidän poitsut ! Sen vaan tiesi heti kun ne oikeat sieltä osui silmään. 



Uudet pojat <3 Pontos & Hermes

Pojat olivat niin innokaana kun tultiin niitä moikkaamaan. Pojat olivat suht hyvässä kunnossa. N. 3 vuotiaita, samalta galguerolta tulleita (metsästäjältä). Leo ja Atalja miettivät pitkään päätöstä, loppuen lopuksi otettiin pojat mukaamme <3 Mulle itelle jotenkin tarhalla tuli itku. Kaikki tunteet myllersi mun päässä ja ihastuin näihin poikiin kovasti heti. Ajattelin, että jos me ei noita oteta mukaan niin mitä mä sitten teen. Olisi ollut surullista jättää noi tonne kun niihin syntyi heti sellainen tunneside. Pojat ovat varmasti kokeneet kovia, mutta silti luottivat meihin ja häntä heilui miltein koko ajan. 

Pojat olivat iloisia päästessään häkistä pois, ulosteiden keskeltä. 

One happy family <3
Tarhan eläinlääkäri antoi pojille matolääkkeet ja rokotukset. Tehtiin passit ja paperit. Sitten lähdettiinkin jo paluumatkalle, pojat nukkuivat tyytyväisinä autossa. Perillä vietiin pojat eristysalueelle ja tehtiin niille perustarkastukset. Pontoksella (vaalea) oli monta punkkia. Hermeksella (tumma) oli aivan järkyttävä "kaulapanta" sellainen naru. Annettiin pojille loishäätö ja scalibor pannat. Ruokaa ja vettä, ruokahalu oli melkoinen. Lisäksi pojat saavat vitamiini kuurin. Pontos on antibiootti kuurilla, kennelyskän takia.

Hermes eli Hemmo <3

Pontos

Niin iloisia <33 

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva tää sun blogi! :) Näitä lueskellessa tuli jo muutama kyynel päästettyä... Meidän koirat on Esperanzasta ja pariin kertaan siellä käyneenä on kiva nähdä vähän millaista se ihan arki on :) Ootko kauan siellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos :) <3 Joo ajateltiinkin Atskun kanssa että voisi Esperanzan seuraajia kiinnostaa tää blogi :) Oon koko tän maaliskuun ajan täällä ja varmasti tuun toistekkin :)

      Poista